Käsitteet

Käsitteet

Auditointi: Auditointi on puolueeton arviointi, jonka avulla tutkitaan, toimiiko organisaatio sille annettujen vaatimusten mukaisesti.     

Auditointihavainto: Havainnot ovat poikkeamia lievempiä huomioita auditoinneissa, jotka ovat huomioitava tulevassa toiminnassa niin, että ne eivät johda poikkeamaan jatkossa. 

Chain of Custody (CoC): Puun alkuperäseurantajärjestelmä, jolla voidaan todentaa, että tuotteeseen on käytetty kestävästi hoidetuista metsistä peräisin olevaa sertifioitua puuta. 

Energiapuu: Puubiomassaa, jolla tuotetaan energiaa ja jonka alkuperäinen puunkoostumus on säilynyt. Energiapuu voi olla latvusmassaa, harvennusenergiapuuta, lumppeja tai kantopuuta. Lisäksi energiapuu voi olla edellä mainituista valmistettua haketta tai mursketta. 

Hakkuutähde: Hakkuun yhteydessä metsään jäävä puuaines, kuten oksat ja latvat. Myös hakkuualueilla oleva pienikokoinen puu, ns. raivauspuu ja hylkypölkyt, lasketaan kuuluvaksi hakkuutähteisiin. Käytetään myös nimitystä latvusmassa. 

Kasvatushakkuu: Ennen uudistushakkuuta metsässä tehtäville erilaisille hakkuutoimenpiteille sisältäen esimerkiksi harvennushakkuun, väljennyshakkuun ja ylispuiden poiston. Näistä eniten tehdään harvennushakkuita. 

Korjaava toimenpide: Korjaavalla toimenpiteellä pyritään poistamaan poikkeamaan johtava syy ja estämään sen toistuminen. Korjaavat toimenpiteet auditoinnissa voivat olla esimerkiksi viestintää tai koulutusta. (Auditoinnin yhteydessä) 

Laadunseuranta: Laadunseurannalla tarkoitetaan dokumentoitua menettelytapaa, jolla osoitetaan tehdyn työn laatu asetettuihin vaatimuksiin nähden. Laadunseuranta voi olla työn toteuttajan tekemää omavalvontaa ja/tai ulkopuolisen tahon tekemää seurantaa.

Leimikko: Puunkorjuuta varten rajattu tai merkitty saman metsänomistajan omistama metsäalue, joka voi koostua useista erillisistä ja eri tavoin sekä eri aikaan hakattavista metsikkökuvioista. 

Luonnonsuojelullisesti arvokkaat elinympäristöt

Vaatimuksessa 8.11 määriteltyjä arvokkaita elinympäristöjä ovat supat ja luontaisesti puuttomat tai vähäpuustoiset paahderinteet, ojittamattomat korvet, ojittamattomat lettorämeet ja ruohoiset sararämeet, lehtipuuvaltaiset lehdot, puustoltaan vanhat metsät sekä luonnontilaiset tulvametsät ja metsäluhdat. Kohteet sisältävät monimuotoisuudelle tärkeitä rakennepiirteitä, joiden vuoksi ne ovat arvokkaita elinympäristöjä.

Luonnontuote: Luonnontuotteita ovat luonnonvaraiset tai puoliviljellyt metsämarjat ja -sienet, luonnonkasvit, sammaleet ja jäkälät sekä erikoisluonnontuotteet kuten mahla, pakuri, pihka ja kuusen kerkät.

Maanmuokkaus: Metsän uudistamiseen liittyvä työ, jolla helpotetaan siementen itämistä sekä istutettujen taimien kasvua. Maanmuokkauksen tarkoituksena on parantaa taimien kilpailuasemaa metsikön muuhun kasvillisuuteen nähden. Menetelmiä ovat esimerkiksi äestys, laikutus sekä kääntömätästys. 

Metsätie: Tiet, joilla tapahtuvista kuljetuksista yli puolet on metsätalouden kuljetuksia. 

Metsäsertifiointijärjestelmä

Standardit, ohjeet ja säännöt, jotka kattavat metsien käytön ja hoidon, puun alkuperäketjun todentamisen (tarvittaessa), sertifioinnin järjestelyt ja menettelyt sekä pätevyysvaatimukset sertifiointielimille.

Metsäsertifiointi: Menettely, sisältäen kolmannen osapuolen kirjallisen vakuutuksen metsätalouden toiminnan metsänhoitostandardin vaatimusten mukaisuudesta.

Metsäsertifikaatti: Asiakirja, joka vahvistaa metsien hoidon ja käytön vaatimusten ja metsäsertifiointijärjestelmän asettamien muiden vaatimusten noudattamisen.

Metsänuudistaminen: Toiminta, jonka tavoitteena on saada aikaan kasvupaikalle sopivia puulajeja kasvava uusi metsikkö mahdollisimman nopeasti ja kustannustehokkaasti.

Ojitus: Puuston kasvuedellytysten parantamista sellaisilla alueilla, joilla maan märkyys rajoittaa puun kasvua. Esimerkiksi kunnostusojitus ja pintavesien ohjaaminen naveroilla. Kunnostusojituksia tehdään esimerkiksi turvemailla.  

Paliskunta: Paliskunnat ovat poronhoityksiköitä, jotka ovat pinta-aloiltaan ja poromäärältään erikokoisia. Jokainen paliskunta vastaa poronhoidosta omalla alueellaan. 

PEFC-sertifiointi

PEFC-sertifiointi on osallistujille vapaaehtoinen järjestelmä, jolla edistetään ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää metsätaloutta. Sertifioinnin perusajatuksena on toiminnan jatkuva parantaminen.

PEFC-standardityöryhmä: PEFC Suomen yhteen kutsuma ryhmä monialaisia metsien hoidosta ja käytöstä kiinnostuneita yrityksiä ja organisaatioita. Standardityöryhmän tehtävänä on tarkistaa Suomen PEFC-vaatimusten sisältö, ja varmistaa että ne ovat PEFC:n kansainvälisten vaatimusten mukaiset. Standardityöryhmä huolehtii, että Suomen PEFC-vaatimukset ovat ajan tasalla esimerkiksi uusimman tutkimustiedon sekä lainsäädännön kannalta. 

PEFC-vaatimukset: PEFC:n kansainväliset metsänhoidon vaatimukset osoittavat asiat, joista sertifioitujen metsien hoidossa pitää huolehtia. Kansallisesti määritetyt metsäsertifioinnin vaatimukset asettavat konkreettiset vaatimukset metsänhoidolle kyseisessä sertifiointia harjoittamassa maassa.

Poikkeama: Poikkeama kirjataan auditoinneissa, kun havaitaan että toiminta ei vastaa PEFC-vaatimusten riittävää tasoa. Poikkeamiin laaditaan korjaavien toimenpiteiden suunnitelma, jonka auditoijan pitää hyväksyä ennen sertifikaatin myöntämistä. 

Ryhmäsertifiointi: Sertifiointiryhmän sertifiointi yhden metsäsertifikaatin puitteissa. Suomessa käytetty ryhmäsertifiointimenetelmä on alueellinen ryhmäsertifiointi. Ks. Alueellinen ryhmäsertifiointi.

Sekapuustoisuus: Sekapuustoisuudella tarkoitetaan, että metsässä on pääpuulajin lisäksi yhtä tai useampaa puulajia lehtipuita suosien. 

Sertifiointi: Vaatimustenmukaisuuden arviointi. Riippumaton arvio sertifioinnin kohteena olevasta tuotteesta, prosessista tai palvelusta. Sertifikaatilla voi osoittaa kohteena olevan tuotteen, prosessin tai palvelun täyttävän standardin vaatimukset. 

Sertifiointiyritys: Riippumaton taho, joka tarkastaa standardin vaatimusten noudattamisen. Sertifiointiyritys auditoi sertifioidut toimijat. 

Sertifioinnin vaatimukset: Noudatettavat PEFC FI 1002 -standardissa määritellyt metsien kestävän hoidon ja käytön vaatimukset ja PEFC FI 1001 -standardissa määritellyt ryhmäsertifioinnin vaatimukset.

Standardi

Standardeilla tarkoitetaan asiakirjoja, joihin on kirjattu yhteisesti sovittuja vaatimuksia tai suosituksia. Standardit luovat yhteisiä hyviä käytäntöjä toimialalle, jotka osaltaan turvaavat kaikkea toimintaa. Turvaamisella tarkoitetaan, että määritellyillä standardeilla pyritään takaamaan sertifioinnin kohteena olevan toiminnan turvallisuus esimerkiksi luonnolle ja ihmisille. Arvioinnin kohteena olevat vaatimukset esitetään yleensä annetuissa standardeissa. Metsien kestävän hoidon ja käytön PEFC-vaatimukset ovat kirjattu PEFC FI 1002-standardiin.  

Säästöpuu: Metsänuudistamisalueelle jätettävä puusto, jonka tarkoituksena on turvata monimuotoisuuden säilyminen antamalla elinpaikkoja esimerkiksi lahopuusta riippuvaisille hyönteis- ja sienilajeille. Säästöpuut jätetään usein ryhmiin. Säästöpuusta käytetään myös nimitystä jättöpuu. 

Taimikonhoito: Taimikon varhaishoitoa, jolla tarkoitetaan taimien kasvua haittaavan heinän ja vesakon torjumista uudistetulla metsäalalla.  

Tekopökkelö: Noin 2-5 metrin korkeudelta katkaistavien puiden tyviosia. Uudistushakkuissa tekopökkelöiksi katkaistaan rinnankorkeusläpimitaltaan vähintään 15 cm paksuja puita vaatimuksen 8.14 täyttämiseksi, jollei alueella ole tarpeeksi luonnollisesti kuollutta puuta. 

Tiheikkö: Pienialainen lajistolle suojaa tuova puuryhmä. Tiheikön on hyvä olla puustoltaan monilajinen, sisältää kuusia ja olla kooltaan minimissään 10m2. Myös säästöpuuryhmät voivat muodostaa tiheikköjä, kun niiden alustoja ei ole raivattu. 

Uudistushakkuu: Uudishakkuulla tarkoitetaan uudistuskypsän metsän hakkuuta, joka tähtää uuden puusukupolven perustamiseen. Päätehakkuussa eli uudishakkuussa käytettäviä menetelmiä ovat avohakkuu, siemenpuu- ja suojuspuuhakkuu sekä kaistalehakkuu.

 

Lähteet: 

Koneellisen puunkorjuun termit, Puuhuolto.fi.

Paliskunnat, Paliskunnat.fi.

Sved, J., Koistinen, A. (toim.) 2019. Metsänhoidon suositukset kannattavaan metsätalouteen, työopas. Tapion julkaisuja. 

Äijälä, O., Koistinen, A., Sved, J., Vanhatalo, K. & Väisänen, P. (toim.) 2019. Metsänhoidon suositukset. Tapion julkaisuja.