Sertifiointi metsänomistajalle

Metsänomistajat ja metsäsertifiointi

Metsänomistajalle metsäsertifiointi tarkoittaa konkreettista keinoa osoittaa oman toiminnan vastuullisuus hoitamalla omaa metsäänsä sertifiointivaatimusten mukaisesti. Sertifiointi on metsänomistajalle vapaaehtoinen keino edistää kestäviä luonnonhoidon menetelmiä omissa metsissä.

Metsäsertifiointi voidaan toteuttaa metsänomistajakohtaisena sertifiointina (mo), ryhmäsertifiointina (ry) tai alueellisena ryhmäsertifiointina (ary).  Suomessa metsänomistajat voivat sertifioida metsäkiinteistöt osallistumalla alueelliseen ryhmäsertifiointiin, missä sertifioinnin organisoinnista ja vaatimuksien toteutuksen seurannasta vastaa alueellisten ryhmäsertifikaattien haltija Kestävän Metsätalouden Yhdistys (KMY).

Sertifiointi koskee metsänomistajan metsäsertifiointiin ilmoittamia kiinteistöjä kokonaisuudessaan. Sertifioitu alue voi sisältää metsä-, kitu-, jouto- ja muun metsätalouden maata sekä muita puustoisia alueita.

Alueelliseen ryhmäsertifiointiin voi liittyä metsänhoitoyhdistyksen jäsenyyden kautta, metsänomistajaa edustavan organisaation, kuten metsä- ja sahateollisuusyritysten, tai metsäpalveluyritysten kautta, tai ilmoittautumalla suoraan sertifikaatin haltijalle. Mikäli kiinteistö poistetaan sertifioinnin piiristä, ilmoitus poisjättäytymisestä tehdään taholle, jolle alkuperäinen ilmoitus sertifiointiin kuulumisesta tehty. Ryhmäsertifiointi (ry) ei ole Suomessa käytössä. 

Metsänomistajakohtainen kiinteistön sertifiointi on Suomessa harvinaisempi toteutusmuoto. Metsänomistajakohtaisia metsäsertifikaatteja on myönnetty UPM-Kymmene Oyj:lle yrityksen omiin metsiin, sekä Metsähallitukselle, jolla on sertifikaatti valtion omistamille metsille. Mikäli yksityismetsänomistaja haluaa hankkia metsilleen oman sertifikaatin, hän voi olla suoraan yhteydessä sertifiointiyritykseen.

Alueelliseen ryhmäsertifiointiin osallistuminen

Suomessa hallitsevin metsänomistuksen muoto on yksityismetsänomistus, ja yksityismetsät kattavatkin yli 60 % metsämaasta ja 52 % metsätalousmaasta. Teollisuuden käyttämästä kotimaisesta raakapuusta 80 % tulee yksityismetsistä.

Suomessa käytössä oleva alueellinen ryhmäsertifiointimalli mahdollistaa sertifiointiin osallistumisen kaikille metsänomistajille ja metsien hoidosta vastaaville tahoille riippumatta metsäomaisuuden koosta, metsänomistuksen muodosta tai tavoitteista tai metsänhoidon aktiivisuudesta. Alueelliseen ryhmäsertifiointiin osallistuminen on metsänomistajalle vapaaehtoinen, vaivaton ja tehokas keino sertifioida metsänsä ja siihen osallistuessa metsänomistajan ei tarvitse hakea tilakohtaista metsäsertifikaattia.

Mistä PEFC-vaatimuksien toteutumisesta metsänomistajan tulee huolehtia?

Kun metsänomistaja tilaa palveluita sertifiointiin sitoutuneilta metsäalan toimijoilta, nämä tahot huolehtivat siitä, että metsissä toimitaan sertifiointivaatimusten mukaisesti. Metsänomistaja vastaa kuitenkin vaatimusten toteutumisesta omissa metsissään omatoimisesti tekemiä töitä koskien.

Alueellisessa ryhmäsertifioinnin toteutusmallissa kerätään tietoa eri tahoilta esimerkiksi toimenpiteiden toteutuksesta, luontolaadusta ja metsätietoaineistoista. Tiedonkeruu toimii tehokkaana keinona vaatimuksien toteuttamisen seuraamiseksi eikä aiheuta metsänomistajille taakkaa sertifiointivaatimuksien dokumentoinnista. Ryhmäsertifiointi säästääkin metsänomistajan kustannuksia sertifikaatin hakemisen ja ylläpidon kannalta.

Alueellisen ryhmäsertifioinnin piirissä on 74 % Suomen PEFC-sertifioidusta metsistä. Talousmetsistä yli 90 % on PEFC-metsiä. Yksityisten metsänomistajien lisäksi alueellisen ryhmäsertifioinnin piirissä on esimerkiksi kuntien, seurakuntien, yritysten ja valtion omistamia metsiä. Sertifiointiin kuuluu yli 200 000 metsänomistajaa ja lisäksi alueelliseen ryhmäsertifioinnin piiriin lukeutuu yli 5000 metsäalan toimijaa, joita ovat metsänhoitoyhdistykset, metsäteollisuusyritykset, puun hankkijat ja metsissä toimivat yrittäjät toimivat. Alueellisessa ryhmäsertifiointimallissa metsänomistajat ja metsäalan toimijat yhdessä edistävät yhdessä metsien kestävää hoitoa ja käyttöä.

Tunnetko metsänomistajarakenteen?

Suomalainen metsänomistajarakenne muuttuu jatkuvasti. Palkansaajien osuus sekä koulutustaso metsänomistajien joukossa on noussut, ja näin ollen metsänomistajien tulotaso on viime vuosien aikana kohonnut. Maatalousyrittäjien määrä metsänomistajien joukossa on vähentynyt, ja metsänomistajat asuvat yhä harvemmin lähellä metsätilaansa ja harjoittavat itse yhä vähemmän metsänhoitotoimenpiteitä. Metsätilojen keskikoko on 48 hehtaaria. Yleisesti ominaisia piirteitä yksityismetsänomistukselle on pienet vuotuiset metsätulot, harvoin toistuvat metsänhoidon toimenpiteet sekä rajallinen saatavuus metsänhoidon ekologisia, sosiaalisia ja taloudellisia näkökulmia koskevaan tietoon.

Metsänomistaja voi tarkastella kiinteistönsä kuulumisen PEFC-sertifiointiin KMY:n kiinteistörekisteristä.

Mitkä PEFC-vaatimukset koskevat metsänomistajia? Tarkista listasta!

Lue lisää aiheesta sivun lähteistä

Karppinen, H., Hänninen, H., & Horne, P. (2020). Suomalainen metsänomistaja 2020.