Kunnostusojitus ja vesiensuojelu

Kunnostusojitus ja vesiensuojelu

Metsätalouden vesistövaikutuksessa kiintoainekuormitus on merkittävin tekijä, mutta myös ravinnekuormitus on huomattava. Kuormitusta voidaan vähentää olennaisesti oikein valituilla vesiensuojelutoimenpiteillä. Erityisesti vesiensuojelutoimenpiteistä hyötyvät latvavesien purot, joet ja pienet järvet, jotka selvästi ovat vesiluonnon sekä virkistyskäytön kannalta tärkeitä kohteita. Kiintoaine voi olla hiukkasmaista materiaalia, kuten kuolleita kasveja. Se voi olla myös esimerkiksi savea ja hiesua.  

Vesiensuojelussa minimoidaan kiintoaineksen ja ravinteiden huuhtoutuminen sekä liikkeelle lähteminen veden mukana.

Metsätalouden suurin yksittäinen vesistökuormittaja on kunnostusojituksen seurauksena valumavesien mukana kulkeutuva kiintoaine. Kiintoaine liettää vesistöjä, ja sen sisältämä orgaaninen aina kuluttaa happea hajotessaan. Myös ravinteita kulkeutuu vesistöihin. Ojien kunnostustarve arvioidaan puuston kasvulle riittävän kuivatustilanteen perusteella ja kunnostuskelpoisuus ojitukseen taloudellisen kannattavuuden perusteella. Ojituksen kannattavuuden arvioinnissa huomioidaan kasvupaikan ravinteisuus, lämpösumma ja alueella kasvavan puuston määrä. Tarve ojituksen kunnostamiseen on selkeä, jos ojat ovat tukkeutuneet tai kasvaneet umpeen ja puuston kasvu on taantunut maaperän liiallisen märkyyden vuoksi. Kitu- ja joutomaita ei kunnostusojiteta lainkaan. Ojituksen kunnostaminen suositellaan liitettäväksi yhteen hakkuiden sekä metsänhoitotoimenpiteiden kanssa vesiensuojelun edistämiseksi. 

Vesiensuojelun pääperiaatteet ovat, että hakkuissa ja metsänhoidossa minimoidaan kiintoaineksen ja ravinteiden huuhtoutuminen ja liikkeelle lähteminen veden mukana. Lisäksi kaapataan liikkeelle lähteneet ravinteet ja hiukkaset vedestä vesiensuojelurakenteiden avulla. Suurissa kunnostusojitushankkeissa voidaan käyttää toimenpiteiden jaksottamista useammalle vuodelle, jolloin kuormituspiikki tasoittuu. Vesieliöstön monimuotoisuutta turvataan ehkäisemällä luonnontilan muutoksia pienvesiuomissa.  

Kunnostusojitukseen ja vesistöihin liittyvät PEFC-vaatimukset:

8.8 Metsiä ei roskata metsätalouden toimenpiteissä

8.16 Suoluonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluita ylläpidetään

8.17 Vesistöjen ja pienvesien läheisyydessä toimittaessa huolehditaan vesiensuojelusta ja luonnonhoidosta

8.19 Jokamiehenoikeudet turvataan ja ulkoilureittien kulkukelpoisuus varmistetaan

Vaatimus 8.8 Metsiä ei roskata metsätalouden toimenpiteissä

Metsiä ei saa roskata, eli metsätalouden toimenpiteissä metsiin ei jätetä muovi- tai metallijätteitä eikä vaarallisia jätteitä. Öljyä käyttävissä metsäkoneissa tulee aina olla mukana öljynimeytysmatto onnettomuuksien varalta. 

Vaatimuksella pyritään suojelemaan metsiä niin, että metsäluonto pysyy siistinä ja turvallisena kaikille käyttäjille, ekosysteemeille sekä metsien eläimille. Luontoon jätetyt roskat ovat haitallisia ympäristölle, ja saattavat aiheuttaa vakavia vammoja eläimille, jotka voivat syödä vaarallisia roskia tai jäädä niihin kiinni. Erilaisissa koneissa käytettävä öljy on orgaaninen ympäristömyrkky, ja pienikin määrä voi pilata suuren luontoalueen, erityisesti vesistöjä. Öljyvuoto voi olla hyvin merkittävä ja pitkäikäinen haitta esimerkiksi pohjavesialueilla, sillä öljy häviää luonnosta hyvin hitaasti. Eläinten veden- ja lämmöneristyskykyyn öljyllä on erittäin haitallinen vaikutus.  

Vaatimus 8.16 Suoluonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluita ylläpidetään

PEFC-vaatimuksen mukaisesti luonnontilaisten soiden säilyminen turvataan, eikä 10 metrin suojakaistalle saa kaivaa ojaa.

Soiden luonnontilaisuuden säilyttäminen auttaa hillitsemään kasvihuonekaasupäästöjä torjuen näin ilmastonmuutosta. Pitämällä soiden ympäristöjen reunavyöhykkeet mahdollisimman luonnontilaisina ja rajoittamalla vaihettumisvyöhykkeiden hakkuut poimintahakkuisiin lisätään rakenteeltaan eri-ikäisten puustojen osuutta maisemassa. Esimerkiksi metsäkanalinnut viihtyvät hyvin kangasmetsien ja soiden välisillä vaihettumisvyöhykkeillä. Metsäkanalinnut hyötyvät eri-ikäisten puustojen osuuden kasvusta, sillä kokovaihtelu, tiheysvaihtelu ja runsaana säilyvä varvikko ovat metsäkanalintujen pesinnälle otollista aluetta. Suot sekä vesistöjen reunoilla säilytettävät puustoleiset kaistaleet, joilla ei tehdä suuria metsänhoidon toimenpiteitä voivat myöskin edistää lintujen liikkumista hakkuiden ja muun maankäytön muokkaamassa maisemassa. 

PEFC-vaatimuksen mukaisesti luonnontilaisten soiden säilyminen turvataan. Suometsien hoidossa huolehditaan vesiensuojelusta sekä edistetään ilmastoystävällisiä käytäntöjä. Avosoiden sekä ennallistumaan jätettävien soiden reunaan jätetylle 10 metrin suojakaistalle ei saa kaivaa ojaa, pois lukien johdeoja vesienpalauttamistarkoituksessa. Luonnontilaisilla soilla tai puuntuotannollisesti vähätuottoisilla ojitetuilla soilla ei ojiteta. 

Opi lisää suometsien hoidosta alla olevalta videolta. Video on tekstitetty. Videon kesto 2min 20 sek.



Vaatimus 8.17 Vesistöjen ja pienvesien läheisyydessä toimittaessa huolehditaan vesiensuojelusta ja luonnonhoidosta

Vesistöihin luokitellaan kuuluvan meret, järvet, lammet, joet ja purot. Puroja ovat myös pienet uomat, jossa on vettä ympäri vuoden ja kalojen kulku on mahdollista. Vesistöjä kunnioittaen tehty metsänhoito tukee vesistöjen hyvinvointia sekä metsäluonnon monimuotoisuutta. Vesiensuojelun pääperiaatteet ovat, että hakkuissa ja metsänhoidossa minimoidaan kiintoaineksen ja ravinteiden huuhtoutuminen ja liikkeelle lähteminen veden mukana. Lisäksi kaapataan liikkeelle lähteneet ravinteet ja hiukkaset vedestä vesiensuojelurakenteiden avulla.  

Veden kulku-uoma ei saa merkittävästi vaurioitua tai muuttua ylityksissä.

Hakkuiden yhteydessä vesistöjen ja pienvesien läheisyydessä toimittaessa huolehditaan vesiensuojelusta ja luonnonhoidosta. Huomioitavana on PEFC-vaatimus suojakaistojen jättämisestä vesistöjen ja lähteiden varteen, jonka tarkoituksena on sitoa kiintoaine- ja ravinnekuormitusta, luoda varjostusta vesistöjen ympärille sekä turvata vesistöjen monimuotoisuutta. Suojakaistan leveys on keskimäärin vähintään 10 metriä, mutta kaikkialla vähintään 5 metriä. Suojakaistalle ei saa kaivaa ojaa. Uudistusaloilla, joilta johdetaan vettä laskuojaan, tulee toteuttaa tarkoituksenmukaiset vesiensuojelutoimenpiteet. 

Kunnostusojituksen yhteydessä tulee ottaa huomioon, että veden kulku-uoma ei saa merkittävästi vaurioitua tai muuttua ylityksissä, eikä ajouriin saa muodostua vettä johtavia painanteita. Veden kulku-uoman kunnosta huolehdittaessa kalojen kulkureitit pysyvät kulkukelpoisina ja pidetään huolta veden luonnollisista kulkusuunnista. Uudistusaloilla, joilta johdetaan vettä laskuojaan, tulee toteuttaa tarkoituksenmukaiset vesiensuojelutoimenpiteet.  

Opi lisää vesistöjen ja pienvesien läheisyydessä toimimisesta. Videolla tutustutaan PEFC-vaatimuksiin jotka liittyvät suojakaistoihin ja vesistöjen suojeluun. Videolta opit myös, miksi on tärkeää jättää suojakaistoja ja miten ne suojelevat vesistöjä. Video on tekstitetty. Kesto 2 min 52 sek.

Vaatimus 8.19 Jokamiehenoikeudet turvataan ja ulkoilureittien kulkukelpoisuus varmistetaan  

Metsissä liikkuminen, oleskelu ja luonnontuotteiden keruu tulee olla mahdollista jokamiehen oikeuksien puitteissa. 

Kunnostusojituksen ja vesiensuojelun yhteydessä on varmistettava, että ulkoilureitistön kiinteät rakenteet eivät vaurioidu. Ulkoilureitit rajataan toimenpiteiden ulkopuolelle, mikä takaa sen, että reitistöä voi hyödyntää virkistyskäyttöön ja reitistön kiinteät rakenteet säilyvät käyttökelpoisina metsänhoidon toimenpiteistä huolimatta. Ulkoilureitistöjen kiinteitä rakenteita ovat esimerkiksi laavut, tulipaikat ja pitkospuut. 

Käsitteitä: 

Ojitus: Puuston kasvuedellytysten parantamista sellaisilla alueilla, joilla maan märkyys rajoittaa puun kasvua. Esimerkiksi kunnostusojitus ja pintavesien ohjaaminen naveroilla. Kunnostusojituksia tehdään esimerkiksi turvemailla.

Lue lisää aiheesta sivun lähteistä

Vesiensuojelutoimenpiteet metsätaloudessa, Metsänhoidon suositukset, Tapio 

Ojituksen kunnostus, Metsänhoidon suositukset, Tapio

Äijälä, O., Koistinen, A., Sved, J., Vanhatalo, K. & Väisänen, P. (toim.) 2019. Metsänhoidon suositukset. Tapion julkaisuja.

 

Käsitteet

Ojitus: Puuston kasvuedellytysten parantamista sellaisilla alueilla, joilla maan märkyys rajoittaa puun kasvua. Esimerkiksi kunnostusojitus ja pintavesien ohjaaminen naveroilla. Kunnostusojituksia tehdään esimerkiksi turvemailla.