Metsätalouden vaatimukset Pohjois-Suomessa
Metsätalouden vaatimukset Pohjois-Suomessa
Pohjoisen alueen erityispiirteisiin liittyvät PEFC-vaatimukset koskevat saamelaiskulttuuria ja saamelaisten perinteisten elinkeinojen toimintaedellytyksen turvaamista sekä poronhoitoa. Kaikki muutkin PEFC-vaatimukset koskevat pohjoista aluetta.
Vaatimus 6.5 Saamelaiskulttuurin ja saamelaisten perinteisten elinkeinojen toimintaedellytykset turvataan saamelaisten kotiseutualueella saamelaisten kestävän kehityksen mukaisesti
Saamelaiset ovat YK:n, EU:n ja Suomen tunnustama alkuperäiskansa. Suomen saamelaiset jakautuvat kieliperusteisesti inarin-, koltan- ja pohjoissaamen kieliryhmiin. Saamelaisilla on perustuslaissa ja muualla lainsäädännössä määritellyt maankäyttöoikeudet ja omaa kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto kotiseutualueellaan Pohjois-Suomessa (Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnissa sekä Sodankylän kunnan pohjoisosassa Lapin paliskunnan alueella).
Poronhoito kuuluu paitsi saamelaiskulttuuriin, myös muuhun pohjoissuomalaiseen elinkeinoelämään. Valtion metsistä vastaavan Metsähallituksen on toimissaan otettava erityisesti huomioon saamelaisten oikeudet ja neuvoteltava heidän kanssaan metsätaloustoimenpiteistä saamelaisten kotiseutualueella. Saamelaiskäräjät ja Kolttien kyläkokous edustavat saamelaisia päätöksenteossa. Saamelaisten kotiseutualueen pinta-alasta 90 % on valtion maita. Valtion maiden pinta-alasta 72 % on Metsähallituksen luontopalvelujen hallinnoimia suojelu- ja erämaa-alueita ja 13 % Kiinteistökehityksen hallinnoimia luontaistalousalueita. Näillä alueilla ei harjoiteta lainkaan metsätaloutta. Metsätalouden piirissä on 8 % pinta-alasta. Lisäksi toiminnan ulkopuoliseen metsätalousalueeseen kuuluu 7 % pinta-alasta. Saamelaisten kotiseutualueen pinta-alasta 10 % on yksityismaita. Näillä alueilla metsätalouden harjoittajia ovat yhteismetsät ja yksityiset metsänomistajat, joihin molempiin kuuluu sekä saamelaisia että suomalaisia metsänomistajia
Saamelaisten kotiseutualueella valtion hallinnassa olevia alueita ja luonnonvaroja hoidetaan ja käytetään siten, että saamelaisten perinteisten elinkeinojen ja saamelaiskulttuurin harjoittamisen edellytykset turvataan.
Saamelaisten perinteisiä elinkeinoja ovat poronhoito, kalastus, metsästys, keräily ja saamelainen käsityö. Takaamalla saamelaisten elinkeinon harjoittamismahdollisuudet saamelaisten kotiseutualueilla tuetaan metsien monikäyttöä ja vaalitaan kulttuuriperinteitä. Lisäksi vaatimuksella tuetaan saamelaisten poronhoitoelinkeinoa.
Saamelaisten kotiseutualueella tarkoitetaan Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kuntien alueita sekä Sodankylän kunnassa sijaitsevaa Lapin paliskunnan aluetta. Vaatimus koskee vain valtion hallinnassa olevia alueita. Saamelaisten kotiseutualueet näet oheisesta kartasta. Kartta Samediggi.fi.
Vaatimus 8.21 Poronhoidon toimintaedellytykset turvataan
Poronhoito on Pohjois-Suomessa merkittävä osa metsien monikäyttöä. Poronhoitoalue on määritelty poronhoitolaissa ja se kattaa 36 % koko Suomen maapinta-alasta. Poronhoitoalue kattaa koko Pohjois-Suomen. Poro (Rangifer tarandus tarandus) on erityisesti arktisen alueen karuihin oloihin jalostunut eläin, ainoa laatuaan. Poronhoito on pohjoisen Suomen vanhin edelleen elinvoimainen elinkeino. Se on tarjonnut taloudellista toimeentuloa ja elämisen mahdollisuuksia vuosisatojen ajan. Nykyisin poronhoitoa harjoittaa pääelinkeinonaan noin 1000 henkilöä. Poronomistajia on kaikkiaan noin 4400. Poronhoitoa harjoitetaan aktiivisesti ja porot saavat laiduntaa vapaina maanomistuksesta riippumatta. Vapaa laidunnusoikeus on turvattu lailla. Poroja on Suomessa yli 200 000. Paliskunnat edustavat poronomistajia poronhoitoa koskevissa asioissa.
Metsien monikäyttöä turvaamalla voidaan taata metsistä saatava elinkeino kaikille metsiä käyttäville tahoille. PEFC-vaatimuksen mukaisesti poronhoitoalueella Metsähallituksen hallinnassa olevilla valtion metsäalueilla metsätalouden toimenpiteet ja poronhoito sovitetaan yhteen paikallisen yhteisön avulla niin, että poronhoidon harjoittamisen edellytykset turvataan pitkäjänteisesti ja laaja-alaisesti metsätalouden toimenpiteissä. Tavoitteen saavuttamiseksi Metsähallituksen tulee olla yhteistyössä asianosaisten paliskuntien edustajien kanssa silloin, kun se tekee sellaisia metsänhoitotoimenpiteitä, joilla voi olla oleellista vaikutusta poronhoidon harjoittamiseen. Poronhoitoalueet näet viereiseltä kartalta. Kartta paliskunnat.fi.
Lue lisää aiheesta sivun lähteistä