Energiapuun korjuu
Energiapuun korjuu
Uudishakkuun yhteydessä metsään jää hakkuutähdettä ja kantoja. Energiapuun korjuu mahdollistaa ainespuuta pienempiläpimittaisen puun hyödyntämisen, joka tuottaa yleensä tuloja metsänomistajalle ja voi parantaa puunkorjuun kannattavuutta. Lisäksi energiapuun korjuu helpottaa metsässä liikkumista sekä parantaa maisemaa. Energiapuulla tarkoitetaan käytännössä puubiomassaa, jolla tuotetaan energiaa ja jonka alkuperäinen puunkoostumus on säilynyt. Energiapuuta eli hakkuutähdettä ovat latvat, oksat, neulaset ja lehdet. Lisäksi energiapuulla voidaan tarkoittaa edellä mainituista valmistettua haketta tai mursketta.
Energiapuun korjuu sekä yhdistetty aines- ja energiapuun korjuu soveltuvat hoidetuille ja hoitamattomille metsille, joita kasvatetaan tasaikäisrakenteisina. Tavallisesti energiapuuta korjataan ensiharvennuskohteilta, mutta korjuuta voidaan tehdä varttuneemmistakin metsistä.
Ainespuun korjuuseen yhdistettynä energiapuun korjuulla voidaan hoidetuissa metsissä parantaa puunkorjuun kannattavuutta korjuusta saatavan tulon avulla. Hakkuutähteen korjuu voi kuitenkin joissain tilanteissa, etenkin kuusikoissa, vähentää ravinteiden määrää, mikäli hakkuutähteet korjataan talteen tuoreena. Toisaalta hakkuutähteiden korjuu vähentää ravinteiden huuhtoutumista. Ravinteiden väheneminen hakkuualueelta pienentää jonkin verran uudistettavan puuston kasvua ja voi aiheuttaa joskus kasvuhäiriöitä riskikohteilla, kuten sellaisilla kasvupaikoilla, joilla on boorin puutosta.
Vaatimus 8.2 Energiapuuta korjataan kestävästi
Energiapuun kestävä korjuu tulee toteuttaa kohteen ominaisuudet huomioiden. Tällä tarkoitetaan, että korjattaessa energiapuuta otetaan huomioon hakkuualan puuntuotoskyky ja monimuotoisuus sekä vesiensuojeluun liittyvät näkökohdat. Energiapuun korjuussa tulee ottaa huomioon myös muut standardin vaatimukset.
PEFC-standardin mukaan kokopuuta ei kerätä energiaksi kuivahkoja kankaita karummilta kohteilta. Tällä pyritään välttämään ravinne-epätasapaino sekä kasvutappioiden syntyminen kohteilla, jotka saattavat kärsiä jo ennestään ravinnepuutoksista. Hakkuiden yhteydessä metsään jäävät ravinnepitoiset neulaset ja lehtipuiden lehdet turvaavat maaston ravinteikkuutta karummilla kohteilla.
PEFC-vaatimuksen mukaan uudishakkuualoille on jätettävä korjaamatonta biomassaa niin, että latvusmassaa jää mahdollisimman tasaisesti noin 30 %, ja säästökantoja jätetään 25kpl/ha ja savi- ja silttimailla vähintään 50kpl/ha. Lisäksi korjaamatta jätetään aiemmissa hakkuissa jääneet kannot sekä alle 15 cm paksut kannot. Juurikäävän saastuttamilta alueilta kaikki havupuun kannot voidaan korjata.
Vaatimus 8.8 Metsiä ei roskata metsätalouden toimenpiteissä
Metsiä ei saa roskata, eli metsätalouden toimenpiteissä metsiin ei jätetä muovi- tai metallijätteitä eikä vaarallisia jätteitä. Öljyä käyttävissä metsäkoneissa tulee aina olla mukana öljynimeytysmatto onnettomuuksien varalta.
Vaatimuksella pyritään suojelemaan metsiä niin, että metsäluonto pysyy siistinä ja turvallisena kaikille käyttäjille, ekosysteemeille sekä metsien eläimille. Luontoon jätetyt roskat ovat haitallisia ympäristölle, ja saattavat aiheuttaa vakavia vammoja eläimille, jotka voivat syödä vaarallisia roskia tai jäädä niihin kiinni. Erilaisissa koneissa käytettävä öljy on orgaaninen ympäristömyrkky, ja pienikin määrä voi pilata suuren luontoalueen, erityisesti vesistöjä. Öljyvuoto voi olla hyvin merkittävä ja pitkäikäinen haitta esimerkiksi pohjavesialueilla, sillä öljy häviää luonnosta hyvin hitaasti. Eläinten veden- ja lämmöneristyskykyyn öljyllä on erittäin haitallinen vaikutus.
Vaatimus 8.14 Metsätalouden toimenpiteissä jätetään eläviä säästöpuita, kuollutta puuta sekä säästetään sekapuustoa ja tiheikköjä
Säästöpuut ovat eläviä, maamme luontaiseen lajistoon kuuluvia puita. Säästöpuiksi jätetään esimerkiksi petolintujen pesäpuut, järeät katajat, vanhat palokoroiset puut, aiemman puusukupolven järeitä puuyksilöitä, jaloja lehtipuita ja kookkaita haapoja.
PEFC-sertifioinnin asettamat säästö- ja lahopuun vähimmäismäärät takaavat yhä enemmän kolopesijöille soveltuvia pesäpuita. Lahopuuttomille alueille jätettävät tekopökkelöt luovat elinympäristön useille kovakuoriaisille, lahottajasienille ja metsätiaisille. Tiheiköt tarjoavat metsän eläimille suoja- ja pesimäpaikkoja. Sen lisäksi, että säästöpuut ja tiheiköt takaavat metsän eliökunnalle lisää suoja- ja pesimäpaikkoja sekä tukevat metsien monimuotoisuutta, metsiin jätettävät säästöpuut lisäävät myös hiilensidontaa. Toisin kuin PEFC-sertifioinnin vaatimukset, metsälaki ei velvoita jättämään säästöpuita.
PEFC-vaatimuksen mukaan energiapuuta ei saa kerätä säästöpuuryhmien alueelta ja hakkuissa jätetyt säästöpuut tulee säilyttää. Monipuolisen lajiston ja riistan elinolosuhteiden turvaamiseksi kaikissa metsänkäsittelyn vaiheissa, kuten energiapuun korjuussa, säilytetään tiheikköjä ja sekapuustoisuutta silloin, kun niitä esiintyy luontaisesti kuviolla ja sekapuustoisuus ei vaaranna kasvatettavien puulajien kasvatusta.
Opi lisää säästöpuista alla olevasta opetusvideosta. Videolla tutustutaan säästöpuihin liittyvään PEFC-vaatimukseen ja siihen, miksi säästöpuita on tärkeää jättää. Video on tekstitetty. Kesto 3min 6 sek.
Vaatimus 8.16 Suoluonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluita ylläpidetään
Soiden luonnontilaisuuden säilyttäminen auttaa hillitsemään kasvihuonekaasupäästöjä torjuen näin ilmastonmuutosta. Pitämällä soiden ympäristöjen reunavyöhykkeet mahdollisimman luonnontilaisina ja rajoittamalla vaihettumisvyöhykkeiden hakkuut poimintahakkuisiin lisätään rakenteeltaan eri-ikäisten puustojen osuutta maisemassa. Esimerkiksi metsäkanalinnut viihtyvät hyvin kangasmetsien ja soiden välisillä vaihettumisvyöhykkeillä. Metsäkanalinnut hyötyvät eri-ikäisten puustojen osuuden kasvusta, sillä kokovaihtelu, tiheysvaihtelu ja runsaana säilyvä varvikko ovat metsäkanalintujen pesinnälle otollista aluetta. Suot sekä vesistöjen reunoilla säilytettävät puustoleiset kaistaleet, joilla ei tehdä suuria metsänhoidon toimenpiteitä voivat myöskin edistää lintujen liikkumista hakkuiden ja muun maankäytön muokkaamassa maisemassa.
PEFC-vaatimuksen mukaisesti luonnontilaisten soiden säilyminen turvataan. Suometsien hoidossa huolehditaan vesiensuojelusta sekä edistetään ilmastoystävällisiä käytäntöjä. Energiapuun korjuun osalta se tarkoittaa, että avosoiden sekä enallistumaan jätettävien soiden reunaan jätetyiltä vähintään 10 metrin suojakaistoilta ei saa kerätä kantoja, ja pensaskerros säästetään.
Opi lisää suometsien hoidosta alla olevalta videolta. Video on tekstitetty. Videon kesto 2min 20 sek.
Vaatimus 8.17 Vesistöjen ja pienvesien läheisyydessä toimittaessa huolehditaan vesiensuojelusta ja luonnonhoidosta
Vesistöihin luokitellaan kuuluvan meret, järvet, lammet, joet ja purot. Puroja ovat myös pienet uomat, jossa on vettä ympäri vuoden ja kalojen kulku on mahdollista. Vesistöjä kunnioittaen tehty metsänhoito tukee vesistöjen hyvinvointia sekä metsäluonnon monimuotoisuutta. Vesiensuojelun pääperiaatteet ovat, että hakkuissa ja metsänhoidossa minimoidaan kiintoaineksen ja ravinteiden huuhtoutuminen ja liikkeelle lähteminen veden mukana. Lisäksi kaapataan liikkeelle lähteneet ravinteet ja hiukkaset vedestä vesiensuojelurakenteiden avulla.
Energiapuun korjuun yhteydessä vesistöjen ja pienvesien läheisyydessä toimittaessa huolehditaan vesiensuojelusta ja luonnonhoidosta. Huomioitavana on PEFC-vaatimus suojakaistojen jättämisestä vesistöjen ja lähteiden varteen, jonka tarkoituksena on sitoa kiintoaine- ja ravinnekuormitusta, luoda varjostusta vesistöjen ympärille sekä turvata vesistöjen monimuotoisuutta. Suojakaistan leveys on keskimäärin vähintään 10 metriä, mutta kaikkialla vähintään 5 metriä. Vesistöjen ja lähteiden varteen jätetyltä suojakaistalta ei kerätä lainkaan kantoja ja pensaskerros säästetään. Lisäksi latvusmassan jättämistä suojakaistalle on vältettävä. Vesistöjen rannoilla suositaan jätettäväksi lehtipuita, jotka varjostavat ja viilentävät vettä, josta esimerkiksi vesistöissä elävät kalat pitävät. Suojakaistalle jätetty puusto myös ruokkii karikkeellaan vesiekosysteemiä. Välttämällä latvusmassan jättämistä suojakaistalle voidaan vähentää hakkuutähteistä vapautuneiden ravinteiden aiheuttamaa kuormitusta vesistöissä.
Vesistöjen läheisyydessä työskennellessä tulee ottaa huomioon, että veden kulku-uoma ei saa merkittävästi vaurioitua tai muuttua ylityksissä, eikä ajouriin saa muodostua vettä johtavia painanteita. Veden kulku-uoman kunnosta huolehdittaessa kalojen kulkureitit pysyvät kulkukelpoisina ja pidetään huolta veden luonnollisista kulkusuunnista. Uudistusaloilla, joilta johdetaan vettä laskuojaan, tulee toteuttaa tarkoituksenmukaiset vesiensuojelutoimenpiteet.
Opi lisää vesistöjen ja pienvesien läheisyydessä toimimisesta. Videolla tutustutaan PEFC-vaatimuksiin jotka liittyvät suojakaistoihin ja vesistöjen suojeluun. Videolta opit myös, miksi on tärkeää jättää suojakaistoja ja miten ne suojelevat vesistöjä. Video on tekstitetty. Kesto 2 min 52 sek.
Vaatimus 8.18 Pohjavesien laatu turvataan metsätalouden toimenpiteissä
Suomessa on noin 6000 kartoitettua ja luokiteltua pohjavesialuetta. Näiden alueiden vesien laadun suojelemiseen on kiinnitettävä erityishuomiota myös energiapuun korjuun osalta.
Vedenhankintaa varten tärkeillä (1-luokka, 1E-luokka) ja soveltuvilla (2-luokka, 2E-luokka) pohjavesialueilla ei käytetä kemiallisia kasvinsuojeluaineita eikä lannoitteita eikä korjata kantoja. Kantojen nosto aiheuttaa kiintoainekuormitusta vesistöille. Kiintoaine liettää vesistöjä, ja sen sisältämä orgaaninen aine kuluttaa vedestä happea hajotessaan.
Vaatimus 8.19 Jokamiehenoikeudet turvataan ja ulkoilureittien kulkukelpoisuus varmistetaan
Metsissä liikkuminen, oleskelu ja luonnontuotteiden keruu tulee olla mahdollista jokamiehen oikeuksien puitteissa.
Energiapuun korjuun yhteydessä ulkoilureittien kulkukelpoisuutta ylläpidetään niin, että ulkoilureiteille ei saa jättää latvusmassaa, eikä kerätä kantoja. Lisäksi on varmistettava, että ulkoilureitistön kiinteät rakenteet eivät vaurioidu. Ulkoilureitit rajataan toimenpiteiden ulkopuolelle, mikä takaa sen, että reitistöä voi hyödyntää virkistyskäyttöön ja reitistön kiinteät rakenteet säilyvät käyttökelpoisina metsänhoidon toimenpiteistä huolimatta. Ulkoilureitistöjen kiinteitä rakenteita ovat esimerkiksi laavut, tulipaikat ja pitkospuut.
Lue lisää aiheesta sivun lähteistä
Energiapuun korjuu, Metsänhoidon suositukset, Tapio
Metsäalan sanastoa, Puuhuolto.fi