Kaikissa työlajeissa huomioitavat luonnonhoidon vaatimukset

Työlajikohtaisten vaatimusten lisäksi kaikkia metsänhoitotehtäviä tehdessä tulee muistaa myös yleisiä vaatimuksia, jotka pätevät jokaiseen työlajiin. Yleiset kaikkia työlajeja koskevat vaatimukset koskevat esimerkiksi uhanalaisia lajeja ja arvokkaita elinympäristöjä. Näitä voi löytyä ihan jokaiselta kohteelta, ja usein näitä näiden kohteiden huomioimista työskentelyssä arvioidaankin esimerkiksi auditoinneissa. 

Vaatimus 8.10 Suojelualueiden suojeluarvot turvataan

Luonnonsuojelualueilla turvataan lajiston ja luontotyyppien monimuotoisuutta sekä huolehditaan lisäksi kansallismaiseman, kulttuuriperinnön ja virkistys- ja retkeilyalueiden säilymisestä nyt ja tulevaisuudessa. 

PEFC-vaatimuksen mukaan metsäntaloudellisilla toimenpiteillä ei saa heikentää luonnonsuojelulain mukaisesti perustettuja luonnonsuojelualueita tai Natura 2000-verkostoon kuuluvien alueiden suojeluarvoja. Suojelualueiden ja Natura 2000-verkostoon kuuluvien alueiden sijaintitiedot tulee olla metsäviranomaisten ja alueella toimivien metsäorganisaatioiden ja muiden metsäsertifiointiin sitoutuneiden toimijoiden tiedossa. 

Lue lisää Natura 2000-alueista Ympäristöministeriön sivuilta täällä. 

Kohdekohtaiset Natura 2000 -tiedot karttapalvelussa löytyvät täältä.

Vaatimus 8.11 Arvokkaiden elinympäristöjen ominaispiirteet säilytetään

Lakitason ja PEFC-sertifioinnin asettamat vaatimukset arvokkaiden elinympäristöjen turvaamiseksi edistävät metsien monimuotoisuuden ylläpitämistä ja säilymistä seuraaville sukupolville. Arvokkaat elinympäristöt ovat yksittäisiä maaston kohtia tai alueita, jotka erottuvat ympäröivästä metsäluonnosta. Nämä elinympäristöt on rajattava metsätalouden toimenpiteiden ulkopuolelle.  

Kaikissa metsänhoitotöissä on huolehdittava arvokkaiden elinympäristöjen ominaispiirteiden säilyminen huomioimalla: 

• Luonnonsuojelulain (1096/1996) 29 §:n mukaiset luontotyypit, joita ei saa muuttaa niin, että niiden ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä kohteella vaarantuisi. 
• Metsälain (1093/1996) 10 §:n mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt, missä metsienhoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tai vahvistavalla tavalla.
• Vesilain (587/2011) 2 luvun 11 §:n mukaiset luonnontilaiset vesiluontotyypit, joiden luonnontilan vaarantaminen on kielletty
• Lakikohteiden lisäksi metsänhoidon toimenpiteissä tulee säilyttää luonnonsuojelullisesti arvokkaiden elinympäristöjen biologista monimuotoisuutta luonnehtivat ominaispiirteet. Elinympäristöt ovat tärkeimmiltä ominaispiirteiltään luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia, selvästi maastossa havaittavia ja tunnistettavissa olevia. Näitä arvokkaita elinympäristöjä ovat supat ja luontaisesti puuttomat tai vähäpuustoiset paahderinteet, ojittamattomat korvet, ojittamattomat lettorämeet ja ruohoiset sararämeet, lehtipuuvaltaiset lehdot, puustoltaan vanhat metsät sekä luonnontilaiset tulvametsät ja metsäluhdat.

Tutustu arvokkaiden elinympäristöjen tarkkoihin määrittelyihin täällä.

Metsänomistajilla ja metsätalouden toimijoilla on useita eri mahdollisuuksia saada käyttöönsä paikkatietoaineistoa arvokkaista elinympäristöistä. Suomen Metsäkeskuksen metsään.fi-paikkatietojärjestelmä on valtakunnallinen palvelu, jossa ylläpidetään avointa karttatietoaineistoa erityisen tärkeistä elinympäristöistä, luonnonhoidon sekä vesiensuojelun paikkatiedoista. Myös metsäorganisaatiot keräävät tietoa omiin paikkatietojärjestelmiin.

Metsäkeskuksen luontotietoaineistot löydät täältä.

Metsäkeskuksen muita paikkatietoaineistoja, kuten esimerkiksi erityisen tärkeät elinympäristökuviot löytyvät täältä. Metsäkeskuksen paikkatietoaineistojen käyttöön tarvitaan jokin paikkatietosovellus. 

Opi lisää arvokkaista elinympäristöistä alla olevasta opetusvideosta. Video on tekstitetty. Kesto 3 min 14 sek.

Vaatimus 8.12 Uhanalaisten lajien tunnetut elinpaikat turvataan

Luonnonsuojelulain mukaan laji voidaan säätää uhanalaiseksi, jos sen luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut. Vaatimuksella pyritään takaamaan luonnonsuojelullisesti arvokkaiden ja uhanalaisten lajien selviytyminen Suomen luonnossa. 

Metsätalouden kaikissa toimenpiteissä erityisesti suojeltavien lajien tunnetut elinpaikat, jotka alueellinen ELY-keskus on rajannut ja ilmoittanut kohteen omistajille ja/tai haltijoille tulee turvata PEFC-vaatimuksen mukaisesti. Turvattava on myös luontodirektiivin eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikat sekä muiden uhanalaisten lajien tunnetut elinpaikat. Metsäorganisaatioilla tulee olla käytössään metsä- ja ympäristöhallinnon yhteistyössä laatimat toimintamallit uhanlaisten lajien esiintymätiedon käytöstä. 

 Suomen uhanalaisiin lajeihin voit tutustua täällä: 

Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019

Vaatimus 8.18 Pohjavesien laatu turvataan metsätalouden toimenpiteissä

Suomessa on noin 6000 kartoitettua ja luokiteltua pohjavesialuetta. Näiden alueiden vesien laadun suojelemiseen on kiinnitettävä erityishuomiota. Pohjavesialueilla tiettyjä metsänhoitotoimenpiteitä tehdessä tulee noudattaa tarkasti säännöksiä, jottei pohjavesi pääse pilaantumaan.

Vedenhankintaa varten tärkeillä (1-luokka, 1E-luokka) ja soveltuvilla (2-luokka, 2E-luokka) pohjavesialueilla ei käytetä kasvinsuojeluaineita eikä lannoitteita eikä korjata kantoja. Turvemaiden tuhkalannoitus on sallittu, mikäli se ei vaaranna pohjaveden laatua. E-luokan pohjavesialueilla lannoitus on sallittua, mikäli se ei vaaranna E-luokitukseen johtanutta pohjavedestä riippuvaista pinta- tai maaekosysteemiä. E-luokan pohjavesialueilla ei käytetä kemiallisia kasvinsuojeluaineita. Metsäorganisaatioilla tulee olla käytössään luokiteltujen pohjavesialueiden sijaintitiedot. 

Tutustu SYKE.fi:n pohjavesien paikkatietoaineistoihin täällä.

Vaatimus 8.20 Kiinteät muinaisjäännökset säilytetään

Kiinteät muinaisjäännökset ovat rauhoitettuja muistoina Suomen aikaisemmasta asutuksesta ja historiasta. Muinaismuistot ovat ainoita olemassa olevia lähdeaineistoja esihistoriallisesta ajasta ja näin ollen tärkeä osa historiallisen ajan kohteiden tutkimusta. Monet kiinteät muinaisjäännökset ovat kunnostettuina ja hoidettuina huomattavia nähtävyys- ja opetuskohteita. Muinaismuistolain 295/1963 mukaisia kiinteitä muinaisjäännöksiä ovat mm. pakanuuden aikaiset haudat ja kalmistot, muinaisaikaiset hylätyt linnat, muinaisajoilta peräisin olevat asumusten jäännökset sekä uhrilähteet. Lue kaikki muinaisjäännöksiin kuuluvat kohteet täältä.

Metsänhoitotoimenpiteet toteutetaan PEFC-vaatimuksen mukaisesti näitä historiallisia paikkoja suojellen, jotta muinaisjäännökset ovat myös tulevaisuudessa näkyvänä osana kulttuuriamme. 

Kaikissa metsänhoitotoimenpiteissä on huomioitava muinaismuistolain mukaiset kohteet rajaamalla ne uudistamisalan ulkopuolelle; Muinaismuistolain mukaisten kiinteiden muinaisjäännösten kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen, poistaminen ja muu niihin kajoaminen on kielletty.  

Museovirasto ylläpitää tietoa kiinteiden muinaisjäännösten sijainnista. Avoin paikkatietoaineisto on saatavilla Kulttuuriympäristön palveluikkuna -verkkopalvelusta.

Katso täältä, mitä kuuluu kiinteisiin muinaisjäännöksiin. 

Lue lisää aiheesta sivun lähteistä 

Arkeologisen kulttuuriperinnön suojelu, Museovirasto

Luonnonsuojelualueet, Ympäristöministeriö

Pohjavesialueet, Ympäristö.fi  

Vesiensuojelutoimenpiteet metsätaloudessa, Metsänhoidon suositukset, Tapio