Taimikonhoito
Taimikonhoito
Taimikon varhaishoidolla tarkoitetaan taimien kasvua haittaavan heinän ja vesakon, eli esimerkiksi hieskoivun torjumista. Taimikonhoito on tärkeä osa metsänhoitoa, sillä varhaishoidon laiminlyönnistä johtuva vesasyntyinen lehtipuusto tukahduttaa havupuiden taimet. Jos kalliisti uudistetun metsäalan varhaishoito laiminlyödään, syntyy suuria taloudellisia menetyksiä.
Taimikonhoito on investointi, jonka avulla voidaan vaikuttaa kasvatettavan puuston laatu- ja järeyskehitykseen. Oikea-aikaisesti toteutettu taimikonharvennus tehostaa puuston järeytymistä. Taimikonhoito parantaa koko puuston kiertoajan kannattavuutta, sekä pienentää tuhoriskejä, sillä ylitiheää puustoa uhkaavat esimerkiksi lumituhot. Lisäksi männiköissä nuorten puiden kasvua haittaava runsas lehtipuusto lisää hirvituhojen riskiä.
Taimikonhoidolla vaikutetaan siis metsikön rakenteeseen sekä siihen, millaista puustoa siellä tulevaisuudessa kasvaa. Taimikonhoidolla puuston kasvu ja hiilensidonta ohjataan valittuihin puihin, jotka parhaiten kyseisellä alueella kasvavat. Puuston elinvoimaisuus ylläpitää metsikön kykyä sitoa ja varastoida hiiltä. Ilman taimikonhoitoa metsikkö sitoo kasvaessaan hiiltä, mutta valtaosa puustosta jää pieniläpimittaiseksi tai kuolee ylitiheyden takia. Taimikonhoidolla voidaan vaikuttaa tulevaisuuden puustojen sekapuustoisuuden tasoon merkittävästi.
Vaatimus 8.2 Energiapuuta korjataan kestävästi
Energiapuun kestävä korjuu toteutetaan kohteen ominaisuudet huomioiden taimikonhoidon yhteydessä tehtävässä energiapuun korjuussa. Tällä tarkoitetaan, että korjattaessa energiapuuta otetaan huomioon hakkuualan puuntuotoskyky ja monimuotoisuus sekä vesiensuojeluun liittyvät näkökohdat.
Taimikonhoidon ja -harvennuksen osalta PEFC-vaatimuksissa vaaditaan, että kokopuuta ei kerätä energiaksi kuivahkoja kankaita karummilta kohteilta. Tällä pyritään välttämään ravinne-epätasapaino sekä kasvutappioiden syntyminen kohteilla, jotka saattavat kärsiä jo ennestään ravinnepuutoksista. Taimikon harvennuksen yhteydessä metsään jäävät ravinnepitoiset neulaset ja lehtipuiden lehdet turvaavat maaston ravinteikkuutta karummilla kohteilla.
Vaatimus 8.6 Taimikot hoidetaan oikea-aikaisesti kuntoon
Oikea-aikainen taimikonhoito varmistaa taimikon hyvän alkukehityksen, ja se pohjustaa koko kiertoaikaa. Jos varhaisperkaus jää tekemättä ja taimikonharvennus lykkääntyy, ensiharvennus on korjuukustannuksiltaan kallis. Taimikonharvennuksen lykkääntyminen on lisäksi haitallista taimikon kasvun ja laadun kannalta. Taimikonhoidon yhteydessä suositaan parhaita yksilöitä, jolloin puuston laatu paranee.
PEFC-vaatimukseen kuuluu, että alueellisen ryhmäsertifiointialueen sekä ryhmäsertifiointialueen vuotuisesta taimikonhoitotarpeesta on tehty 60 %. Metsänomistajakohtaisessa sertifioinnissa metsänomistajan metsissä tulee olla tehtynä vähintään 60 % 5-vuotiskauden taimikonhoitotarpeesta. Tilastoituja taimikonhoitotyön määriä verrataan esimerkiksi valtakunnan metsien inventoinnissa laskettuihin vastaavan alueen arvioituun taimikonhoitotarpeeseen.
Vaatimus 8.8 Metsiä ei roskata metsätalouden toimenpiteissä
Metsiä ei saa roskata, eli metsätalouden toimenpiteissä metsiin ei jätetä muovi- tai metallijätteitä eikä vaarallisia jätteitä. Tämä koskee myöskin esimerkiksi pahvisia taimilaatikoita kaiken muun roskan lisäksi. Öljyä käyttävissä metsäkoneissa tulee aina olla mukana öljynimeytysmatto onnettomuuksien varalta.
Vaatimuksella pyritään suojelemaan metsiä niin, että metsäluonto pysyy siistinä ja turvallisena kaikille käyttäjille, ekosysteemeille sekä metsien eläimille. Luontoon jätetyt roskat ovat haitallisia ympäristölle, ja saattavat aiheuttaa vakavia vammoja eläimille, jotka voivat syödä vaarallisia roskia tai jäädä niihin kiinni. Erilaisissa koneissa käytettävä öljy on orgaaninen ympäristömyrkky, ja pienikin määrä voi pilata suuren luontoalueen, erityisesti vesistöjä. Öljyvuoto voi olla hyvin merkittävä ja pitkäikäinen haitta esimerkiksi pohjavesialueilla, sillä öljy häviää luonnosta hyvin hitaasti. Eläinten veden- ja lämmöneristyskykyyn öljyllä on erittäin haitallinen vaikutus.
Vaatimus 8.9 Kasvinsuojeluaineita käytetään vastuullisesti
Kasvinsuojeluaineita käytetään suojelemaan kasveja kasvintuhoojilta eli kasvitaudeilta, tuholaisilta ja rikkakasveilta. Koska kasvinsuojeluaineet ovat tarkoitettu torjumaan tai hävittämään jotain, ne ovat haitallisia ja niistä saattaa olla negatiivisia vaikutuksia myös ihmisen terveydelle tai ympäristölle. Siksi kasvinsuojeluaineita käytetään ainoastaan välttämättömissä tapauksissa, ja ainoastaan hyväksyttyjä kasvinsuojeluaineita. Kasvinsuojeluaineiden käyttäjän tulee olla tarkasti tietoinen käyttämiensä aineiden käyttöohjeista, ja toimenpiteissä tehdyt kasvinsuojelutoimenpiteet tulee olla hyvin dokumentoitu.
PEFC-vaatimusten mukaisesti metsien hoidossa käytetään vain hyväksyttyjä kasvinsuojeluaineita. Kasvinsuojeluaineet pitää hyväksyä jokaisessa EU-maassa, jossa niitä halutaan käyttää. Suomessa valmisteen kansallisen käyttöluvan antaa Tukes. Edellytyksenä kasvinsuojeluaineen hyväksymiselle on, että valmisteen käyttö on turvallista terveydelle ja ympäristölle. Tukes ylläpitää Suomessa hyväksyttyjen kasvinsuojeluaineiden rekisteriä. Rekisteri löytyy täältä.
Kasvinsuojeluaineita tulee käyttää ainoastaan välttämättömissä tapauksissa. Metsänhoitotoimenpiteitä koskien näitä ovat esimerkiksi
- Taimia haittaavan pintakasvillisuuden torjunta
- Lehtipuiden kantojen käsittely
- Tukkimiehentäin, hirvieläinten ja vieraslajien aiheuttamien tuhojen torjunta
- Metsissä tai niiden välittömässä läheisyydessä sijaitsevien havupuutavaravarastojen käsittely hyönteistuhojen leviämisen estämiseksi.
Metsän uudistamisaloilla ja taimikoissa on huolehdittava, että lehtipuuvesakoita ei käsitellä kemiallisin lehvästöruiskutuksin, lukuun ottamatta käsittelyä haavan vesakoiden levittämän sienitaudin hävittämiseksi männyn taimikossa.
Kasvinsuojeluaineiden käyttö juurikäävän leviämisen ehkäisemiseksi on sallittua kantokäsittelyllä muualla kuin vaatimuksessa 8.16 määritellyissä arvokkaissa elinympäristöissä. Arvokkaat elinympäristöt on rajattava kemiallisten kasvinsuojeluaineiden käytön ulkopuolelle.
Vaatimus 8.14 Metsätalouden toimenpiteissä jätetään eläviä säästöpuita, kuollutta puuta sekä säästetään sekapuustoa ja tiheikköjä
Säästöpuut ovat eläviä, maamme luontaiseen lajistoon kuuluvia puita. Säästöpuiksi jätetään esimerkiksi petolintujen pesäpuut, järeät katajat, vanhat palokoroiset puut, aiemman puusukupolven järeitä puuyksilöitä, jaloja lehtipuita ja kookkaita haapoja.
PEFC-sertifioinnin asettamat säästö- ja lahopuun vähimmäismäärät takaavat yhä enemmän kolopesijöille soveltuvia pesäpuita. Lahopuuttomille alueille jätettävät tekopökkelöt luovat elinympäristön useille kovakuoriaisille, lahottajasienille ja metsätiaisille. Tiheiköt tarjoavat metsän eläimille suoja- ja pesimäpaikkoja. Sen lisäksi, että säästöpuut ja tiheiköt takaavat metsän eliökunnalle lisää suoja- ja pesimäpaikkoja sekä tukevat metsien monimuotoisuutta, metsiin jätettävät säästöpuut lisäävät myös hiilensidontaa. Toisin kuin PEFC-sertifioinnin vaatimukset, metsälaki ei velvoita jättämään säästöpuita.
Mikäli on mahdollista, tiheikköjä säästetään taimikonhoidon toimenpiteissä. Taimikonhoidon yhteydessä säilytetään lisäksi sekapuustoisuutta, jos sitä kohteella luontaisesti esiintyy. Säästöpuuryhmien alustat jätetään raivaamatta.
Opi lisää säästöpuista alla olevasta opetusvideosta. Videolla tutustutaan säästöpuihin liittyvään PEFC-vaatimukseen ja siihen, miksi säästöpuita on tärkeää jättää. Video on tekstitetty. Kesto 3min 6 sek.
Vaatimus 8.16 Suoluonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluita ylläpidetään
Soiden luonnontilaisuuden säilyttäminen auttaa hillitsemään kasvihuonekaasupäästöjä torjuen näin ilmastonmuutosta. Pitämällä soiden ympäristöjen reunavyöhykkeet mahdollisimman luonnontilaisina ja rajoittamalla vaihettumisvyöhykkeiden hakkuut poimintahakkuisiin lisätään rakenteeltaan eri-ikäisten puustojen osuutta maisemassa. Esimerkiksi metsäkanalinnut viihtyvät hyvin kangasmetsien ja soiden välisillä vaihettumisvyöhykkeillä. Metsäkanalinnut hyötyvät eri-ikäisten puustojen osuuden kasvusta, sillä kokovaihtelu, tiheysvaihtelu ja runsaana säilyvä varvikko ovat metsäkanalintujen pesinnälle otollista aluetta. Suot sekä vesistöjen reunoilla säilytettävät puustoleiset kaistaleet, joilla ei tehdä maanmuokkausta voivat myöskin edistää lintujen liikkumista hakkuiden ja muun maankäytön muokkaamassa maisemassa.
PEFC-vaatimuksen mukaisesti luonnontilaisten soiden säilyminen turvataan. Suometsien hoidossa huolehditaan vesiensuojelusta sekä edistetään ilmastoystävällisiä käytäntöjä. Taimikonhoidon osalta se tarkoittaa, että avosoiden ja ennallistumaan jätettävien soiden reunaan jätetyllä vähintään 10 metrin suojakaistalla ei tehdä pensaskerroksen kasvillisuuden raivausta lainkaan. Suojakaistan puita saa poistaa ainoastaan poimintaluontoisesti.
Opi lisää suometsien hoidosta alla olevalta videolta. Video on tekstitetty. Videon kesto 2min 20 sek.
Vaatimus 8.17 Vesistöjen ja pienvesien läheisyydessä toimittaessa huolehditaan vesiensuojelusta ja luonnonhoidosta
Vesistöihin luokitellaan kuuluvan meret, järvet, lammet, joet ja purot. Puroja ovat myös pienet uomat, jossa on vettä ympäri vuoden ja kalojen kulku on mahdollista. Vesistöjä kunnioittaen tehty metsänhoito tukee vesistöjen hyvinvointia sekä metsäluonnon monimuotoisuutta. Vesiensuojelun pääperiaatteet ovat, että hakkuissa ja metsänhoidossa minimoidaan kiintoaineksen ja ravinteiden huuhtoutuminen ja liikkeelle lähteminen veden mukana. Lisäksi kaapataan liikkeelle lähteneet ravinteet ja hiukkaset vedestä vesiensuojelurakenteiden avulla.
Taimikonhoidon yhteydessä vesistöjen ja pienvesien läheisyydessä toimittaessa huolehditaan vesiensuojelusta ja luonnonhoidosta. Huomioitavana on PEFC-vaatimus suojakaistojen jättämisestä vesistöjen ja lähteiden varteen, jonka tarkoituksena on sitoa kiintoaine- ja ravinnekuormitusta, luoda varjostusta vesistöjen ympärille sekä turvata vesistöjen monimuotoisuutta. Suojakaistan leveys on keskimäärin vähintään 10 metriä, mutta kaikkialla vähintään 5 metriä. Vesistöjen ja lähteiden varteen jätetyllä suojakaistalla ei tehdä lainkaan pensaskerroksen kasvillisuuden raivausta taimikonhoidon yhteydessä, ja suojakaistan puita saa poistaa vain poimintaluontoisesti. Vesistöjen rannoilla suositaan jätettäväksi lehtipuita, jotka varjostavat ja viilentävät vettä, josta esimerkiksi vesistöissä elävät kalat pitävät. Suojakaistalle jätetty puusto myös ruokkii karikkeellaan vesiekosysteemiä. Välttämällä latvusmassan jättämistä suojakaistalle voidaan vähentää hakkuutähteistä vapautuneiden ravinteiden aiheuttamaa kuormitusta vesistöissä.
Vesistöjen läheisyydessä työskennellessä tulee ottaa huomioon, että veden kulku-uoma ei saa merkittävästi vaurioitua tai muuttua ylityksissä, eikä ajouriin saa muodostua vettä johtavia painanteita. Veden kulku-uoman kunnosta huolehdittaessa kalojen kulkureitit pysyvät kulkukelpoisina ja pidetään huolta veden luonnollisista kulkusuunnista. Uudistusaloilla, joilta johdetaan vettä laskuojaan, tulee toteuttaa tarkoituksenmukaiset vesiensuojelutoimenpiteet.
Opi lisää vesistöjen ja pienvesien läheisyydessä toimimisesta. Videolla tutustutaan PEFC-vaatimuksiin jotka liittyvät suojakaistoihin ja vesistöjen suojeluun. Videolta opit myös, miksi on tärkeää jättää suojakaistoja ja miten ne suojelevat vesistöjä. Video on tekstitetty. Kesto 2 min 52 sek.
Vaatimus 8.19 Jokamiehenoikeudet turvataan ja ulkoilureittien kulkukelpoisuus varmistetaan
Metsissä liikkuminen, oleskelu ja luonnontuotteiden keruu tulee olla mahdollista jokamiehen oikeuksien puitteissa.
Taimikonhoidon yhteydessä ulkoilureittien kulkukelpoisuutta ylläpidetään niin, että ulkoilureiteille ei saa jättää latvusmassaa eikä mitään muutakaan raivaustähdettä. Lisäksi on varmistettava, että ulkoilureitistön kiinteät rakenteet eivät vaurioidu. Ulkoilureitit rajataan toimenpiteiden ulkopuolelle, mikä takaa sen, että reitistöä voi hyödyntää virkistyskäyttöön ja reitistön kiinteät rakenteet säilyvät käyttökelpoisina metsänhoidon toimenpiteistä huolimatta. Ulkoilureitistöjen kiinteitä rakenteita ovat esimerkiksi laavut, tulipaikat ja pitkospuut.
Lue lisää aiheesta sivun lähteistä
Kasvinsuojeluaineet, Maa- ja metsätalousministeriö.
Metsäalan sanastoa, Puuhuolto.fi